Jihuu,
Lili vapautti mut rapupuvun uumenista! Ja kuplateen vaikutus lakkasi myös, mä pystyn puhumaan taas! Mä tunsin itseni eilen ihan avuttomaksi vauvaksi, joka ei pysty kävelemään tai puhumaan.

Harmi, just kun musta oli tullut oikea kielinero sun kuplakielessä.

Sä voit laittaa sun kielitaidot koetukselle taas kohta, meillä on nimittäin ongelma. Tai siis ei meillä, vaan Billylla. Curley tuli tänään aamulla tosi huolestuneena meidän luokse ja kertoi, ettei ollut nukkunut silmällistäkään, koska Billy oli vaikeroinut ja huutanut koko yön. Siis koko yön!

Voi Billy-raukkaa! Mikähän sillä nyt on?

Sitä Curley ei ollut saanut valitettavasti selville. Hän ymmärtää valaiden kieltä, mutta vauvavalasta on hiukan vaikeampi ymmärtää. Billy ei osaa vielä lausua monia juttuja oikein ja nielaisee usein sanan lopun itkiessään. Curley ei ollut päässyt puusta pitkälle! Siksi hän tuli meidän luoksemme pyytämään, että selvittäisimme mikä on kyseessä, siis miksi Billy on niin surullinen. Mutta miten? Me ymmärrämme toki vielä vähemmän valaiden kieltä kuin Curley! Auttakaa meitä Pandat, ja kertokaa jotain ideoita…onko sillä nälkä? Jano? Kylmä? Kertokaa joka tapauksessa, jos tiedätte jotain uutta!

Valasreportterinne
Ella ja Max

Huhuu Pandat,

Billyn valassuu on muuttunut oikeaksi merimaailmaksi- siellä on mustekaloja ja jättirapuja. Meritutkijat voivat varmasti tehdä täällä hyviä havaintoja. Joko olette pukeutuneet vedeneläviksi??

Blubb blubberdiblub blub blub

Joo, Ellalle kävi pieni kömmähdys…Hän oli pukeutunut mustekalapukuun ja kun hän halusi ottaa sen pois päältä, oli vetskari jäänyt jumiin…Me yritettiin kaikkea, me yritettiin vetää sitä ylös ja alas, mutta se ei vaan liikkunut.

Sitten Ellan piti kulkea koko Panfun läpi kaikkien lonkeroittensa kanssa…tai siis kompastella, koska ne lonkerot meni solmuun koko ajan ja Ella menetti tasapainonsa ja ländäsi nenälleen. Kaiken sen rymellyksen keskellä hän suihkaisi jopa vähän mustetta lonkerostaan! Kun Ella ja mä saavuttiin puumajalle, oli hän niin uupunut, että joi yhteen menoon kaksi jättilasia kuplateetä. Nyt Ella ei ole puhunut kohta tuntiin, vaan tekee jotain kuplia vaan…

Blubb blubber blub

Sä olet oikeassa Ella. Hahah, mä ymmärrän Ellan kuplakieltä ihan vähän. Hän muistutti minua siitä, että on viikon eksperttikyssän aika. Me unohdettiin se kokonaan viime viikolla, joten tällä viikolla valitaan kaksi voittajaa!

Eksperttikysymys:
Mikä on nimeltään tanssi, jota tanssiessaan tanssii kuin rokkari?

Vinkki: voitte nähdä oikean nimen ”Toiminnoissa”.

Kirjoittakaa oikea vastaus kommentteihin lauantai-iltaan mennessä, ja teillä on mahikset voittaa eksperttilätsä sekä uimakelluke.

Rock on!
Max ja blub blub

P.S. Kaikki Pandat, joilla ei ole Kulttisjäsenyyttä, voivat ostaa rapupuvun tekstarikuvastosta, joka on kaupungissa.

Puuuh…mulla on edessäni tänään piiiitkä työpäivä!

Curley nimittäin pyysi minua tekemään niin paljon kuplateetä kuin vain mahdollista. Hän kekkasi jonkun superidean juodesssaan sitä…ja ei tietenkään halua paljastaa sitä meille! Hän puhui vain jostain yllätyksestä..sitten hän otti ison kulauksen ja puhui lisää. Mä en tietenkään ymmärtänyt sanaakaan siitä.

Nyt me ollaan arvuuteltu koko yö ja päivä, mitä hän aikoo tehdä kuplateellä. Eihän ainakaan sitä yksin aio juoda…vai?

Ehkä hän haluaa järjestää kuplateen syljentäkilpailut? Siis sellaiset, jossa pitää sylkeä mahdollisimman pitkälle? Tai jotkut muut kisat? Se kuka juo eniten kuplista, voittaa?

Mä tiedän jo, kuka se olisi. Mä!

Totta turiset, Maxura. Max oli nimittäin ihan hulluna siihen teehen. Hän vetäisi kokonaisen kannullisen yhdellä kulauksella! Sen jälkeen hänen mahansa päästi ihan uskomattomia ääniä, ihan kuin olisi ollut työmaalla. Mä kuulin sen jopa viereiseen huoneeseen! Jotain hyvääkin siinä oli, Max ei ollut enää vihainen…

Muuten, pidättekö vaaleanpunaisesta ja lilasta? Mä rakastan just noita värejä ja hyppäsin ilosta, kun näin nämä uudet kalusteet:

Nyt te ymmärrätte varmasti, miksi. Mitä mieltä olette uusista kalusteista?

Tassuittain
Ella ja Max

Heipä hei Pandamurut,

Koska Max on niin vihainen ja mustis C:stä (te tiedätte kenestä mä puhun), olen mä luvannut etten sano sitä nimeä ääneen…tai kirjoita. Max on tosi herkkänahkainen tässä aiheessa. Mä luulen, että hän on edelleen mustis, koska mä olin ihastunut C:en pari vuotta sitten. Mutta siitä on piiiiitkä aika, ja sillä välin Max on pussannut mua kerran maailmanmatkalla…silloin siellä pyramidin huipulla. Se oli tosi romanttista! Mun sydän hakkaa aina lujempaa, kun mä ajattelen sitä…bum bum bum bum.

Joka tapauksessa C toi mulle matkaltaan tosi herkullisen reseptin Malesiasta…kuplateen reseptin nimittäin.

Se on kuin kylmää teetä, jossa on sellaisia hassuja palleroita, jotka räjähtävät suussa ja kutittavat. Mun piti sylkäistä se pois kun mulla oli sitä ekaa kertaa suussa. Jotain niin hullua mä en ole juonut koskaan ennen! Mä menen nyt Maxin luo ja yllätän hänet sillä. Ehkä makea tee tekee Maxurastakin vähemmän happaman.

Ella

Huhuu Pandat,

Mä toivon, että teidän vanhemmat eivät nyt lue…ainakaan teidän äitinne…huomenna on nimittäin erityinen päivä: äitienpäivä! Huomenna voitte näyttää äidillenne, kuinka  paljon hänestä pidätte ja kiittää kaikesta, mitä hän on tehnyt hyväksenne. Joten olkaa huomenna  erityisen kilttejä hänelle. Ja pieni ylläri ei varmasti ole pahitteeksi!

Ja pienet itsetehdyt yllärit ovat varmasti jymymenestyksiä…Voitte esimerkiksi valmistaa aamupalaa tai poimia pienen kukkakimpun. Yksi erittäin pandamainen idis on itseaskarreltu kortti. Ei hätää, teidän ei tarvitse olla mitään askartelun ammattilaisia! Kaupungin keltaisesta postilaatikosta löytyy pieniä äitienpäivänaskartelupohjia, ja niissä on hienoja kuvia! Tässä alla snadi maistiainen:

Teidän täytyy vain tulostaa, värittää, leikata ja liimata se maisemakuvaan. VALMISTA!

Pitäkää hauskaa askartelun parissa!

Liimaisin askartelutassuin
Ella ja Max

Grrrrrrrr

Max, älä nyt, oletko sä vieläkin vihainen?

Pah…se Carl Caruso! Hyppää tänne jostain keskeltä metsää ja luulee, että voi nyt leikkiä Tarzania ja siepata sut!

Siis, ensiksi hän oli ollut Malaysian viidakossa tekemässä melko mielenkiintoista orankitutkimusta. Toiseksi mä menin hänen mukaansa vapaaehtoisesti. Niin tiesittekö, että Tarz…siis Carl on taas parin päivän ajan Panfussa. Hän tuli katsomaan mua ja Maxia. Ja Max oli  juuri silloin valaan suussa.

Aikamoinen sattuma! Sun Carlillasi on aika hyvä ajoitus…

Siis etkai sä usko, että Carl olisi laskelmoinut? Nyt sä kyllä liioittelet! Joka tapauksessa mä kerroin Carlille mun kamalasta kokemuksesta valaan suussa ja että mä olen tosi peloissani, jos mun pitää mennä sinne uudestaan. Carl oli tosi ymmärtäväinen. Kuvitelkaa, hänelle on tapahtunut kerran jotain ihan samanlaista! Valas nielaisi hänet, kun hän oli sukeltamassa. Hän joutui odottamaan siellä kokonaiset kolme päivää…kunnes löysi sytkärin vedestä. Carl sai sillä valoa aikaan ja löysi ympäriinsä kelluvia puunpaloja, joista rakensi lautan. Kun valas aukaisi suunsa seuraavan kerran, meloi hän ulos niin nopeasti kuin vain pystyi. Aika jänskä tarina, vai mitä?

Tämä tarina kuulostaa kyllä tutulta…mä luulen, että Pinokkio kertoi ihan sitä samaa.

Max, äläs nyt mollaa Carlia. Hän sai mut olemaan pelkäämättä valasta. Se on hyvä juttu, eikö niin? Carl teki nimittäin valaskokemuksensa jälkeen sellaisen koulutuksen, ja tuntee valaat nyt kuin omat taskunsa. Sellaisen valasekspertin vierellä mua ei tietenkään pelota. Joten me kiivettiin yhdessä valaan suuhun. Siellä oli tosi hauskaa, ihan kuin maauimalassa.

Myös mä olisin voinut “pelastaa” sut.! Olenhan mä Kung-Fu -ammattilainen, ja mulla on uimamaisterin tutkinto. Lopuksi Carl Caruso kuitenkin katosi taas…ilmeisesti joku hänen orankiystävänsä sai poikasia tai jotain.

Tassuittain
Max ja Ella

Huomenta Pandzukat,
Tänään on sen aika: me saamme mennä ihan virallisesti Billyn kitaan!

Mä en mene sinne enää mistään hinnasta. Mä vapisen vieläkin pelosta. Mulle riittää, että te rohkeat Pandat menette edeltä ja kerrotte mulle, onko siellä vielä niin pimeää ja pelottavaa.

Älä huoli, Ellura!
Curley huolehti eilen kuin paraskin iskä meidän vauvavalaasta ja teki hänen kidastaan oikein viihtyisän! Ja ennen kaikkea toi sinne vähän valoa, ettei meidän tarvitse pelätä ja Ella ei ala puhua taas yksinään.

Ja mitä sitten tapahtuu, jos Billylle tulee yhtäkkiä nälkä silloin kun me olemme kidassa? Sellainen pikkuvauvahan on aina nälissään…

Iskä-Curley huolehti myös siitä eilen. Hän antoi Billylle jättituttipullollisen maitoa eilen. Sen pitäisi riittää vähäksi aikaa!

Billy teki jopa pienen röyhtäisyn. Mun pitää sanoa, että se oli aika suloista! Joten kivutkaa pelottomasti Billyn kitaan! Kaikki Pandat, joilla ei mene pupu pöksyyn, seuratkaa mua!

Mä ajattelin ekana istua ihan rauhassa tässä sohvalla ja odottaa teidän kommentteja…oliko siellä ihan oikeasti turvallista? Kommatkaa mulle!

Tassuittain
Ella ja huippurohkea Max

Kukas se nakertelee majaani?

[GLUP] Se olin minä
Maxin uusi puumaja on niiiin herkullinen! Jopa sen ovi on tehty piparitaikinasta, punaisesta sokerikuorrutteesta, karkeista ja herkullisesta kermasta:

Upeeta, nyt oven tilalla onkin vaan iso aukko!

Oho!

Haluatteko tekin tuollaisen herkullisen puumajan? Kultajäsenet voivat nimittäin ostaa sen “Uudista majaa”- kuvastosta, joka löytyy puumajastanne. Pikku vinkki: Ei kannatta kutsua kylään ketään, joka on perso makealle Muuten saattaa käydä niin, että puumajanne  hajoaa palasiksi hyvinkin pian…

Makein tassuin,

Max ja Ella

Huhuu Pandat,

Viime kerralla mä aloin kertoa teille siitä, kun olin loukussa valaan kidassa ja joku vastasi mun huutoihin tosi omituisella tavalla. “Kuka sinä olet?” mä huusin. Ja se ääni vastasi “Kuka sinä olet, sinä olet, olet. “Minä olen Ella” mä sanoin ja sain taas samanlaisen vastauksen: “Minä olen Ella la la.” Pelleilikö joku mun kanssa? Vai…oliko se vaan kaiku valaan kidassa eikä kukaan toinen henkilö…Testatakseni mun teoriaa, mä huusin vielä kerran: “Minä rakastan Evronia.” Ja todellakin! Se “henkilö” vastasi: “Minä rakastan Evronia.” Joten sen täytyi olla kaiku…sillä eihän kukaan nyt Evronia rakasta?

Joten sä puhuit kokoajan itsesi kanssa?

Ööö…siltä näyttää….

Se on kyllä aika outoa. Sillä aikaa kun Ella yksinpuheli, mä tein töitä saadakseni Blillyn nauramaan, jotta se olisi avannut kitansa uudestaan. Mä seisoin Billyn edessä ja tein vaikka mitä irvistyksiä. Mä jopa laitoin kädet silmien eteen ja vedin ne pois, ja sanoin “katso, katso”. Mutta mikään ei auttanut. Se ei ollut Billysta hauskaa. Mikään mun juttu ei ollut Billyn mielestä hauska. Ja sitten mä sain idiksen: Mä tarrasin kaislaan ja kutittelin sillä Billyn nenukkia. Billyn kita alkoi heilua ja sitten hän aivasti. Ella tuli kidasta ihan uskomattomalla vauhdilla, ihan kuin joku tykinkuula, ja ländäsi veteen.

Se oli niin ällöä! Mä olin yltäpäältä limassa. Siksi mä otin kunnon uimakierroksen järvessä, ennen kuin tein mitään muuta.

Keskivikkona me saamme mennä Billyn kitaan. Mutta ei huolta, Curley on luvannut tuoda sinne lamppuja valaistukseksi, ja myös, että hän siivoaa siellä vähän.

Tassuittain
Max ja Ella

Vauuuuu!
Te ette ikinä osaa arvata, mitä mulle kävi eilen! Se oli kuin jostain kauhufilmistä!

Sen leffan nimi vois olla “Ella jättikidassa”.

Hihii, aivan. Antakaa mun kertoa, mitä tapahtui.
Eli siis, mä olin eilen taas järvellä kurkkaamassa, mitä Billylle kuuluu. Meidän söpö valaamme voi jo paljon paremmin. Se läiski ympäriinsä evillään.

Kerran se läiskäisi vettä niin kovaa, että siitä syntyi jättiaalto. Se tuli rannalle asti ja vetäisi mut mukaansa järveen! Eikä mulla ollu tietenkään mitään uikkareita jalassa! Billystä tuo pikkukepponen oli tosi hauska ja se alkoi nauramaan kuin vauva ja sen kita aukesi ihan levälleen.

…juuri sillä sekunnilla, kun mä tulin uimarenkaalla vesiliukumäkeä pitkin. Mä jouduin virran vietäväksi ja LÄTS! …liu’uin suoraan Billyn kitaan! Yhtäkkiä kaikki oli pilkkopimeää ja hiljaista kuin haustausmaalla. Mulle tuli tosi tukala ja epämukava olo. Mä en voinut miettiä mitään muuta kuin: “Älä nyt vaan nielaise, Billy!” Sitten mut valtasi paniikki. Miten mä pääsisin ulos sieltä? Mä aloin huutaa “AAAAPUAAAA” niin kovaa kuin pystyin, ja sain suureksi hämmästyksekseni vastauksen: “Apua hihihihihih” Joten kidassa oli joku muukin! “Kuka sinä olet?” mä kysyin. Vastauksena tuli vain: “sinä olet, sinä olet, olet”. Se ääni kuulosti musta TOSI tutulta. Kuka se oli ja miksi se puhui niin oudosti??

Mä kerron tarinan loppuun ensi kerralla. …osaatteko jo veikata, miten se päättyy? Kommatkaa!

Ja älkää unohtako: tänään on Kultapand a-päivä!

Tassuittain
Max ja Ella

P.S. Viikon ekspertti on tällä kertaa StarN. Mä laitoin mun kynnet hienoksi minipelissä “Make-over”.