Moro Pandat,

Joko olette itkeneet silmänne pihalle?

Max, toi kysymys ei oikeasti ole kauhean kohtelias…vaikka eilen oli kyllä aihetta itkuun! Näin se meni: Max soitti mulle eilen ja selitti jotain ihan käsittämätöntä puhelimessa. Mä huomasin heti, että Max itkee ja mulla tuntui myös heti pala kurkussa. Mä en ole koskaan kuullut tai nähnyt, että Max itkee niin.

Niin koska tosimiehet niinku mä ei koskaan itke. …ei ainakaan silloin, jos joku näkee.

Niin, sun pitää aina esittää tosi kovaa, vai mitä?
Kun mä kuulin Maxin itkevän kuin vesiputous, mä luulin tietysti, että jotain tosi kamalaa on sattunut! “Missä sä olet?” mä kysyin. Hän tyräytti ensin nenäliinaansa ja sanoi sitten vähän selkeämmin “Järvellä. Tule äkkiä tänne [SNIISK]“. Mun selässä tuntui kylmä hikivana ja mä ajattelin heti, että vauvavalaalle on täytynyt sattua jotain. Mä nappasin mun nenäliinapaketin ja juoksin järvelle. Mutta mikä mua sielä odotti, ylitti mun hulluimmat odotukset ihan täysin: satoja Pandoja oli siellä itkemässä kuorossa.

Mä en onnistunut tipauttamaan muutamaa kyyneltä enempää. Mutta mun yllätykseni sain kehuja Mr. Curleylta: “Juuri noin, noin teet vauvavalas Billyn jälleen onnelliseksi!”. Onnelliseksi??? Se oli musta aika huono letkautus…mutta sitten Mr. Curley selitti kaiken mulle: Billy tarvitsee kyyneliemme suolan, jotta makea järvivesi tulee suolaisemmaksi ja sitten Billy voi paremmin. Joten sen eteen pitää tehdä töitä!

Nyt mun pitää mennä järvelle tipauttamaan vielä muutama kyynel. Eilen mä annoin mun kyynelkanavien puskea kyyneliä niin kauan, että ne oli ihan tyhjät lopulta.

Loppuun vielä huippu-uutinen, jonka takia ei tarvitse itkeä: huomenna on KULTAPANDAPÄIVÄ.

Tassuittain
Itkupillit Ella ja Max

Halihelou Pandat,

Mä olin just Panfussa ja kävin vähän kaunistautumassa…siitä mä sain idean tämän viikon eksperttikysymykseen:

Mitä minipeliä mä pelasin? Tässä vinkki:

No, arvaatteko…? Kirjoittakaa vastaus huomisiltaan mennessä kommentteihin! Yksi Panda vastanneiden joukosta voittaa eksperttilätsän sekä…TADAA! hopeisen kruunun, jonka Kamaria löysi vähän aikaa sitten linnan kellarista. Se on aivan ihana…mä haluan sen itselleni! Ja muistakaa Pandamussukat, että julkaisemme kommentit blogipostauksiin, joissa on kilpailukysymyksiä vasta sitten, kun kisa on päättynyt. Näin ette voi kurkkia muiden vastauksia.

Toi kruunu saa kyllä kenet vain tuntemaan itsensä kuningattareksi tai kuninkaaksi…huoh.
Paljon onnea kilpailuun! Ja muistakaa tarkkailla vauvelivalasta!

Ella

Hei ihanaiset Pandat,

Sille vauvavalaalle on käynyt jotain ikävää…me luulemme ainakin niin.

Me olimme eilen Karibian rannalla…Max harjoitteli taas surffausta ja mun täytyy sanoa, että hän on jo aika hyvä! Mä seisoin rannalla kaukoputki nenän edessä ja katselin ulapalle vauvavalaan suuntaan. Tällä kertaa se oli tosi helppo löytää, koska valas oli tullut vieläkin lähemmäksi rantaa. Eikä se ole niin pieni, mitä me luulimme! Se on ihan megajättikokoinen vauva! Eikä mikään ihme, onhan se vauveli yhden maailman isoimpien eläinten poikanen, se on nimittäin sinivalas! Poikaset ovat syntyessään kokonaiset kahdeksan metriä pitkiä!

Kerran se ui todella lähelle, ja mä tarrasin sitä kevyesti evästä kiinni, ja surffasin tosi coolina rantaa kohti.

…kunnes valas sukelsi ja veti Maxin mukaansa pinnan alle. Kun se tuli takaisin veden pinnalle, se näytti tosi pelästyneeltä ja ui kuin salama rannan suuntaan. Mitä oikein tapahtui?

Mä näin, mitä oli käynnissä: Vauvalaan takaa tuli rapu, ei vaan siis JÄTTIrapu, joka halusi pistää sitä pyrstöön! Ihan paniikissa meidän pikkuvalaskala ui rannalle päin ja siitä sitten kapeaan joensuuhun, joka vie suoraan järvelle!

Valas on ollut jo koko yön siellä kapeassa joessa…toivottavasti se ei ole jäänyt kiinni mihinkään! Parasta olis jo me kaikki tarkkailtaisiin järveä seuraavien päivien aikana. Ehkä valas sukeltaa taas esiin jossain!

Niin just! Tuumasta toimeen! Ai ja joo, me melkein unohdettiin esitellä nämä uudet kalusteet:

Kirjoittakaa meille, jos näette valasta jossain!

Tassuittain
Max ja Ella

Huhuu Pandat,

Mun pitää ihan välttämättä kertoa teille, mitä mä näin rannalla eilen mun kaukoputken läpi!

No älä nyt Ella, ei sun tarvitse heti kaikille Pandoille kertoa…mä oon oikeesti ihan vaatimaton…

Mutta se on oli niin siistiä! Mä en voi pitää tällasia juttuja omina tietoinani.

No okei, jos sä ihan välttämättä haluat. Mutta mä en halua vaikuttaa lesoilijalta…

Miten niin lesoilijalta? Mähän sen vauvavalaan löysin.

Va-va-vauvavalaan?

Niin! Etkö sä huomannut sitä eilen ollenkaan, kun sulla oli tekemistä pysyä pystyssä surffilaudalla?! Näin se meni: Eilen Lenny pyysi mua tulemaan karibialaiselle rannalle ja ottamaan mukaan kaukoputken. Mä haistoin mun reportterinenällä heti uuden aiheen blogia varten. Joten mä otin mukaan myös mun kameran sekä muistilehtiön, jos pitää kirjoittaa jotain ylös. Kun mä tulin rannalle, osoitti Lenny merta kohti. Mä tiesin heti, että on kysymys valaasta. Valaasta, joka oli Panfun rannikon edessä -jotain tällaista ei ole kyllä tapahtunut ikinä. Mä tiirailin mun kaukoputkella kärsivällisesti, kunnes olin nähnyt myös valaan koko ruumiin. Ja siinä se sitten yhtäkkiä oli: pieni ja suloinen vauvavalas sukelsi esiin! Mä otin teille tietysti kuvan:

Niin ihana, eikö olekin? Tosi lutunen…Mä katsoin muuten Maxia myös mun kaukoputkella ja olin tosi ällikällä lyöty hänen surffaustaidoistaan. Hän ei ole ollenkaan niin huono surffari, niin kuin mä luulin.

Jokainen voi erehtyä välillä…

Me tarkkailemme vauvavalasta ja katsomme mitä tapahtuu! Ehkä se tulee lähemmäs rantaa, kuka tietää.. Jos haluatte nähdä sen omin silmin, menkää katsomaan sataman kaukoputkesta!

Märin tassuin
Ella ja Max

P.S. Viikon ekspertti on…Villisusi. Lenny surffaa tietysti Karibian rannalla. Onnea!

Huhuu rakkaat Pandat,

Meillä oli eilen tosi hauskaa Loraxin maailmassa. Maxilla oli jääpalapussi matkassa mukana koko illan ja hänen pattinsa oli poissa aamulla, mutta Maxin otsa on ihan sininen.

Se näytti vähän kummalta joten mä vetäsin mun etsivähatun tosi syvälle korviin asti.

Max oli siis hyvin varustautunut, koska meillä oli pieni missio edessämme myöhemmin illalla. Me menimme nimittäin rakastuneen pariskunnan, Lennyn ja Pennyn kanssa kekkereihin. Penny ei edes tarvinnut mitään peruukkia, hänellähän on jo ihan pinkit hiukset muutenkin…sopi täydellisesti juhlan teemaan! Jopa niin hyvin, että Lenny oli vähän pyörällä päästään. Lenny tuli nimittäin vähän myöhemmin pippaloihin kuin me muut, koska halusi ekana käydä katsastamassa pari aallonhuippua.

Tyypillistä, surffarit on aina tollaisia, heillä on joku pakkomielle aaltoihin…

Sä oot vaan kade, koska sä et pysy surffilaudalla pystyssä eden kymmentä sekuntia. Joka tapauksessa Lenny tuli tosi chillinä ja tukka märkänä Loraxin maailmaan. Hän oli vielä vähän pyörällä päästään siitä kaikesta tuulesta, jota oli imenyt sieraimiinsa surffatessaan, joten hän laittoi kätensä ensimmäisen pinkkihiuksisen Pandatytön silmille.

Koska hän luuli, että se on hänen Pennynsä. Mutta kun se tyttö kääntyi, meidän surffarimme sai pienen yllätyksen. Se tyttö ei tietenkään ollut Penny, vaan joku muu Pandatyttö, jolla oli pinkki Lorax-peruukki. Lenny oli tosi nolona ja halusi vajota maan alle.

Raukkaparka! Siksi mä autoin Lennyä löytämään oikean pinkkihiuksisen kultamussukkansa…siinä kyllä kesti jonkin aikaa! Mitä te teitte Loraxin maailmassa?

Tassuittain
Ella ja Max

Hei Pandat,

Nyt tarvitsee nukkua enää kerran ja sitten pääsemme kurkkaamaan Loraxin ihmeelliseen maailmaan ja ihastelemaan kirjavia puita. Älkää unohtako laittaa värikästä peruukkia päähän! Siis sitä, jonka Lorax antoi meille kaikille lahjaksi! Mä valitsin sitten pitkän pähkäilyn jälkeen sinisen, koska se sopii mun silmien väriin.

Tottakai, selvä homma. Ella, se on poikien väri. Me oltiin eilen kuin kaksi marjaa, kun kokeiltiin niitä peruukkeja.

No ei nyt ihan…joko sä olet unohtanut, että sun peruukki näytti ihan mopilta? Mä luulen, että Max laittoi peruukin päähän ekaa kertaa elämässään. Hän otti ja laittoi sen päähän ihan kuin jonkun pipon. Kampaus näytti tottakai ihan hirveältä! Kun Max yritti laittaa sitä paremmin, näytti se vaan kauheammalta ja kauheammalta…koska Max kauhoi takatukan jotenkin eteenpäin ja se näytti ihan siltä, että hänellä on sininen hiusverho silmien edessä.

Musta se oli just coolisti. Mä olin ihan kuin punkkari.

Joo, sitten Max törmäsi hyllynkulmaan, koska ei nähnyt mitään. Hän sai pienen patin otsaansa, ja me jouduttiin peittelemään sitä jääpussilla jonkin aikaa…nyt se on ihan lilan värinen…ehkä sun olisi parempi ottaa lila peruukki, se sopisi paremmin sun kuhmun kanssa.

Haha, mun patti on huomenna varmasti sininen, joten mä otan sinisen peruukin. Tai mä jätän peruukin kotiin ja pukeudun tällaseen uuteen eläinpukuun, joita saa tänään kuvastosta. Kukaan ei ainakaan näkisi mun pattia. Hau hau!

Vinkki: kokeilkaa sanoa “Hau hau” tai “Miau” chatissa, kun teillä on kissa- tai koirapuku päällä! Siitä tulee eläimelllisen hauskaa!

Tassuittain
Max ja Ella

Huomenta Pandat,

Joko kuulitte tästä? Me pääsemme pian Loraxin maailmaan kurkkimaan, miltä siellä näyttää! Siitä tulee varmasti hubaa! Ootteko te yhtä intoa täynnä kuin me ollaan?

Mä sanon mitä mieltä mä olen: jihuuuuuu!
Mulla on myös hassu pikkuinen idea: Laitetaan keskiviikkona ne värikkäät hiukset päähän, jotka Lorax meille lahjoitti! Hän iloitsisi siitä varmasti, jos näkisi meidät kaikki ne päässä…sitä paitsi Loraxin maailmassa olisi vieläkin värikkäämpää!

Nyt mun pitää enää päättää, minkä värin mä valitsen: sinisen, punaisen, oranssin, keltaisen vai pinkin? Mikä väri on teidän lemppari?

Tassuittain
Ella ja Max

P.S. Viikon ekspertti on tällä kertaa muppu. Ältsisti onnea! Saat palkinnot huomenna. Vastaus: Jos haluaa käyttää vauvahymiötä, tarvitsee 400 menestyspistettä.

Huomenta Pandat,

Oletteko koskaan kuulleet Guerilla Gardening -ilmiöstä? Siis siitä, että joku istuttaa salaa kukkia kaupunkimaisemaan, koska haluaa tehdä sen kauniimmaksi ja värikkäämmäksi? Esimerkiksi jonkun muurin tai puun juureen. Heheh, me Pandat oltiin samanlaisessa missiossa mukana viime päivien aikana -mutta ihan laillisesti tietysti.

Me saimme Maxin kanssa idean istuttaa Lorax-puita sinne, missä ei yleensä luontoa ole lähimaillakaan. Pienen pohdinnan jälkeen me keksimme istuttaa puita kellariin, joka on tehtävässä “Taikamainen jäätimantti”. Me menimme aivan siihen muumion viereen ja aloimme istutuspuuhiin.

Hahaa, me saatiin muumioon vähän eloa. Ensin hän älähti kummasti, mutta lopulta hän oli ihan iloinen. Kuvitelkaa, muumio ei ole nähnyt päivänvaloa 15 vuoteen ja yhtäkkiä siellä oli kasvi! Hän veti syvään henkeä ja haisteli raikasta ilmaa, jota puunlatva toi mukanaan. Sen jälkeen hänellä oli niin paljon energiaa, että hän tanssi ilosta! Se näytti tosi hassulta (niin, muumio ei tanssi ihan uusimman muodimman mukaan). Se oli siis tosi onnistunut ylläri!

Nyt me etsimme taas nokkelaa Pandaa, joka osaa vastata meidän kiperään eksperttikysymykseen. Kirjoittakaa vastaus kommentteihin huomiseen mennessä, ja voittakaa eksperttilätsä sekä lastenvaunut puumajaan.

Eksperttikysymys:
Kuinka monta saavutuspistettä tarvitaan, jotta voi käyttää vauvahymiötä?

Tassuittain
Ella ja Max

Huomenta Pandat,

Eloise on värjännyt viime päivien aikana muutaman pöyhkeän ja värikkään puunlatvan. Max ajatteli, että ne on oikeasti hattaraa, ja jopa kokeili puraista niitä.

Mä halusin vaan varmistaa, ettei ne ole sokerista ja sula heti ensi kättelyssä kun alkaa sataa. Mutta ei huolta, puunlatvat ovat hattaraisen näköisiä, mutta ihan oikeita. Ne kestävät tuulta ja tuiskua.

Huippua! Nyt, kun meillä on Maxin aidoiksi testaamat puunlatvat valmiina, tarvitsemme vielä puunrungot ja sitten puut ovat valmiita istutettavaksi. Lorax odottaa jo aivan hermona, koska hän haluaa saada maailmansa takaisin värikkääksi. Sellaiseksi, kuin tässä pelaajakortissa, jonka me saimme:

Eikö Loraxin maailma olekin ihanan kaunis? Mäkin haluaisin mielelläni sinne! Tosin tuolla Maxia pitää tarttua hihasta kiinni, ettei hän hyökkää puunlatvoja järsimään kuin mikäkin apina.

Tassuittain
Ella ja Max

Ohayo gozai-masu Pandat

Jotkut teistä kyselivät, voisimmeko kertoa lisää japanilaisia sanoja ja sanontoja. Joten mä menin eilen kirjastoon ja istuin nenä kiinni sanakirjassa, ja löysin muutaman uuden jutun:

Ohayo gozai-masu = Hyvää huomenta
o-genki desu ka = Kiitos
hai genki desu = Miten teillä menee?
totemo oishii desu = Maistuu herkulliselta.

Näistä on varmasti hyötyä, jos joskus joudutte keskelle japanilaisia teeseremonioita! Japanilaiset on tosi hyviä teenjuonnissa, siksi he ovat kehittäneet sellaiset seremoniat! Kuvastosta löydätte tänään japanilaisen teepöydän ja muita japanilaisille tyypillisiä kalusteita:

Toire-wa doko-desu-ka?

Mitä???

Mäkin opettelin muutaman japsijutun. Ja tosta on varmasti apua teenjuontikekkereissä. “Toire-wa doko-desu-ka?” tarkoittaa nimittäin “Missä on vessa?”.

Sayonara!
Max san ja Ella san