Moi Pandamurut,

Meillä… on… öö… teille yksi uutinen… Sori, mä tä-tä-tä-tärisen vähän.

No, annas kun teräshermo kertoo.

Teräshermo? Pah! Eilen olit kyllä enemmänkin vanukashermo, kun tutisit niin ankarasti!

No, mä olin vaan syöny vähän huonosti, ni en meinannut siksi pysyä kuosissa. Mutta antakaas nyt, kun kerron mitä tapahtui. Ettehän te Pandat muuten pysy kärryillä. Eli Ella ja meitsi oltiin eilen siellä linnassa penkomassa johtolankoja tästä ihme äänestä, joka pelottaa kaikkia vauvasta vaariin ja ilmeisesti blogin ja kommenttien perusteella 10-vuotiaasta Kamariaan! Me tutkittiin ensin tietysti ulkopuolelta, että kaikki oli kunnossa ja reitti selvä.

Niin, tai me kerättiin enemmänkin rohkeutta ja kierreltiin ympäristöä vain ajan tappamiseksi.

Ulkoa ei löytynyt havaintoakaan mistään erikoisesta. Me mentiin ssälle ja sitten linnan juhlasalin kautta portaikkoon. Ei siellä kuulunut ainakaan mitään ääniä. Hiivittiin sitten portaat alas yksi kerrallaan. Vaikka me ei kuultu vieläkään mitään, olo oli aika karmiva. Ellakin taisi olla aika jäässä, koska mä kuulin sen sydämen tykyttävän. Bum. Bum. Bum. Vähitellen me alettiin jo lähestyä portaiden alareunaa, kun jostain kuului ilkikurinen nauru. HAAH HAAH HAAH. Hyi yök, pystyn vieläkin tuntemaan ne kylmät väreet, jotka siinä tilanteessa kiipesivät selkääni pitkin. Kuka ihme meitä siellä oikein odotti? Ella tarttui mun käteen niin tukevasti, että sain melkein mustelmia.

Ja sitten sun jalat alkoi muuttua vanukkaaksi.

No, sellaista sattuu. Vanukkaasta puheenollen, mun on taas vähän nälkä. Lukekaahan huomenna jutun loppuosa täältä. Sillon me etsitään myös muuten tämän viikon Panfun eksperttiä, joten kannattaa olla kuulolla.

Tassuittain
Max ja  Ella

P.S. Kuukauden bloggarit paljastamme viimeistään keskiviikkona. Meillä on reissusta tultua vähän kiireitä koulun aloittamisen kanssa, joten toivottavasti jatsatte vielä vähän odotella.

Hei pörröiset Pandat,

Tarvitsen apuanne kipeästi! Linnan aulassa tapahtuu jotain kummaa! Vai kuvittelenkohan minä vain… Siitä on nyt otettava selvää.

Linnan aula on kyllä muutenkin vähän karmiva paikka. Siellä roikkuu hämähäkin seittejä, lentää lepakoita, tuuli ulvoo oven suissa ja hiiret kurkkivat laatikoista. Hyi että. Mutta nyt viime päivinä olen ollut kuulevinani sieltä erikoista ääntä, sellaista pelottavaa, joka on saanut ihoni kipristymään kananlihalle ja sydämeni hyppäämään kurkkuun. En oikein uskalla enää mennä sinne yksin…

Siksi pyytäisinkin teitä auttamaan minua: Jos mitenkään pystytte keräämään rohkeutenne, menkää vaikkapa porukalla linnan aulaan ja kuunnelkaa kuuletteko samat äänet. Vai kuvittelenko minä vain? Tulkaa sitten kertomaan minulle kommenteissa mitä saitte selville, niin saisin taas nukkua yöni rauhassa.

Love & Peace
Kamaria

P.S. Ella ja Max saapuvat tänään illalla takaisin kotiin. He varmaankin kirjoittavat jo huomisen blogin taas teille. Kiitän teitä kovasti ahkerasta lukemisesta ja sijaisbloggarin urani tukemisesta. Hih, siitähän tuli pieni runo!

Hei pörröiset Pandat,

Minullapa onkin mennyt koko viikko teidän upeita Panfun parannusehdotuksia lukiessani. En ole koskaan tullutkaan ajatelleeksi miten paljon hommaa Maxilla ja Ellalla aina on näiden kilpailutöiden arvioimisessa. Huh! Mutta nyt olen valinnut 10 suosikkiehdotustani, joissa oli hauska ja toteuttamiskelpoinen idea, joka ilahduttaisi varmasti monia Pandoja.

Valitettavan moni lähettäjistä ei ollut noudattanut ohjeita tarkasti. Osa ei ollut liittänyt kuvaa sähköpostiinsa ja todella monilta puuttui Pandanimi. Voitte kuvitella, jos meille saapuu kymmeniä kisakuvia nimeltään “Panfu.jpg” tai “joku.jpg”, ettei niistä voi mitenkään arvata kenen se on. Joillain oli myös hieno kuva, muttei siihen ei oltu kirjoitettu lainkaan ehdotustekstiä, joka oli tärkeää tässä kisassa. Muistakaahan siis seuraavassa kisassa tarkistaa vielä ohjeista, että kaikki on kunnossa, ennen kuin lähetätte vastauksenne. Siten ette ainakaan putoa finaalista huolimattomuusvirheen takia.

[View with PicLens]

Nyt ei katsota siis piirustustaitoja, vaan ideaa! Lukekaa kuvien ehdotukset siis tarkasti ja äänestäkää rauhassa kolmea suosikkianne. Äänestää saatte tiistaihin asti!

 Loading ...

Kaikki finalistit ovat saaneet tämän Panfunparantajan mitalipaidan:

3 parhaaksi äänestettyä Panfunparantajaa saavat sitten ensi viikolla myös kuukauden Kultajäsenyydet (tai 10.000 Pandakolikkoa, jos heillä on jo Kultajäsenyys).

Kiitos kaikille ahkerille ideoijille! Ettehän pahastu, jos ette olleet tällä kertaa finalistien tai voittajien joukossa. Muistakaa mottoni: Love & Peace.

Teidän Kamarianne

Konichiwaaaa Pandat!!!

Onpa kiva taas olla tietokoneella. Täytyy vain naputella tosi hiljaa, koska asumme hotellissa, eli Ryokanissa, joka on perinteinen japanilaistyylinen hotelli, enkä halua herättää ketään. Kuvitelkaas, täällä väliseinät on tehty paperista!

Ja naapuri kuorsasi koko yön eilen. Mä heräsin varmaan viis kertaa. Mutta tänään meidän on pysyttävä hereillä, koska aiomme kiivetä Fujisanille! Se on Japanin korkein vuori, 3.776 metriä korkea!

Että se siitä “rentouttavasta lomasta”. Emme arvannetkaan, että Robbyn perhe on täynnä kovia vuorikiipelijöitä! Robbyn sisko Robbynia ja hänen japanilainen perheensä ovat kyllä ottaneet meidät sydämellisesti vastaan. Siitäkin huolimatta, että Max teki tosi pahan kulttuurimokan… Heti saapuessamme hän halasi Robbyn vanhempia niin tiukasti, että olisi voinut kuvitella ettei hän ollut nähnyt Pandaa 10 vuoteen. Olin kyllä yrittänyt kertoa hänelle, että Japanissa kosketusta pidetään epäkohteliaana ja kumarretaan vain.

No mä olin vain vähän merisairas vielä ja meinasin horjahtaa, joten otin lähimmästä tyypistä tukea. Mutta eivät he olleet moksiskaan, kutsuivat meidät heidän Tokion kotiinsakin. Se on täällä tosi iso kunnian osoitus. Ehkä he tietävät, että mä oon kovan luokan superagentti.

Mutta nyt meidän täytyy selvitä vuorikiipeilystä. Hassuinta on se, ettemme ole kunnolla nähneet Fujisania vielä, koska se on aina sumun peitossa.

Toivottavasti näemme eteemme. Pitäkää peukkuja!

Tassuittain
Ella ja Max

*****************************************************
Kamarian lisäys: Te muut Pandat voitte unohtaa vuorikiipelyn ja rentoutua tänään Havaiji-juhlissa Karibian rannalla. Muistakaa myös, että on Kultapandapäivä. Joten laittakaapa parasta päälle!

Voi ei!

Nyt se on totta! Kitkeriön jätteet ovat lipuneet Panfun rannikolle. Kauniit rantamme ovat täynnä ällöttäviä tyhjiä pulloja ja vanhaa paperia.

Eloise tulee onneksi Panfuun nyt juuri oikeaan aikaan. Hän on luonnonsuojelija ja pystyy varmasti auttamaan meitä paremmin kuin kukaan muu. Hän on satamassa parhaillaan ja yrittää saada jotain tolkkua tähän tilanteeseen. Nyt alkaa siis suuri lajittelu- ja kierrätyoperaatio! Kyllä me Pandat siitä selviämme! Muotisuunnittelijamme Lili taitaa olla tästä inspiroituneena käyttänyt kierrätystä myös vaatemallistonsa ideana. Kierrätys on in! Ja näissä asuissa onkin käytetty aika villejä materiaaleja, nimittäin sanomalehteä, pahvia, jätesäkkiä ja säilykepurkkia, ja jos oikein näen, niin taitaa siellä yhdet banaanikuoretkin olla mukana…

Heh, no vaikka en ihan heti laittaisi banaaninkuoria päähäni, niin on tässä ihan käyttökelpoisiakin ideoita vaatteiksi. Olettekos Pandat koskaan törmänneet kierrätysmateriaaleista tehtyihin vaatteisiin tai muihin tavaroihin? Mikäs on erikoisin kierrätetty materiaali, josta on tehty jotain uutta? Mä ainakin olen nähnyt tosi kivoja käsilaukkuja, jotka on tehty sellaisista limsatölkin avaamislenksuista.

“Toisen romu on toisen aarre”, sanoo meidän äiskä.

Tassuittain
Max ja Ella

P.S. Kierrätyskoneessa, joka tuli kuvastoon tiistaina, oli pieni tekninen vika ja sinne oli jäänyt lasipullo jumiin. Nyt vika on korjattu ja tukos selvitetty.  Tänään illalla pääsette siis viimeistään käyttelemään koneitanne.

Moikka maailman kovimmat nallet,

Eilen koitti suuri päivä Pingoolle ja sen perheelle: Ne hyppäsivät laskuvarjolla! Se on jännää!! Valitettavasti me ei voitu kutsua teitä paikalle, koska Pingoon perhe on tosi ujoa porukkaa.

Maxille sattui jotain tosi hassua.  Mulla on jopa kuvia siitä! Mutta nyt enehdi niitä näyttää, koska haluan harjoitella jäätelöpeliä jätskibaarissa. Se on tosi kivaa!! Vaikka eilen en päässyt edes ekalta tasolta vielä eteenpäin.

Mä tiedän miksi. Joka kerta, kun joku tilasi suklaata, sä söit itse ne asiakkaiden jätskit.

Enkä!

Myönnä pois! Näin, kun teit ison annoksen kolmella pallolla ja suklaakastikkeella, ja laitoit kyltin “Palaan pian” tiskille. Mä seurasin sua sivusta ja näin, kun kyykistyit tiskin taakse napsimaan itse sitä annosta. Ei mikään ihme, että asiakkaat lähtivät korvat sauhuten pois.

Ai sä näit mut? No, tänään mä lupaan tehdä ahkerammin töitä! Kunniasanalla!

No sitten mä tuun tilaamaan sulta jättiannoksen. Tänään taidankin pitää kesälomapäivän töistä, koska eilen tein niin ahkerasti hommia, että pääsin jo kolmostasolle jätskipelissä! Olisittepa nähneet Pingoon ja kumppanien ilmeet, kun kannoin niille ison jätskivuoren! Pari vohveliakin sain sinne väliin piilotettua.

Niiden vohvelien tekemisessä pitääkin olla varovainen, ettei ne pala! Mutta mähän en oo vielä niin pitkällä, katsoin vasta vain, kun Max pelasi…

Lili vilautti meille uusia asukokonaisuuksia, jotka hän on suunnitellut Panfun vaatekuvastoon. Hän jatkaa samaa goottiteemaa, kuin tiistaina tulleissa kalusteissakin. Nyt voitte järkätä taas teemabileitä ja kutsua kaikki rokkari- ja goottikamunne puumajaanne vaikkapa sellaisella viestiseinän kautta lähetettävällä viestillä.

Mitäs teemabileitä olette jo pitäneet puumajoissanne?

Tassuittain
Max ja Ella

Huomenta Panduskaiset,

Nyt kuulette, mitä kapteeni Horst Hering näki eilen “lasisilmillään”. (Hän tarkoittaa siis kiikareitaan. )

„Ai jai jai, mitä näinkään lasisilmilläni? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, KUUSI Pingoota pienen pienessä purjeveneessä! Kaameassa aallokossa. Pyhät kanuunan piiput, tästä ei voi seurata hyvää. Sitten näin, kun yksi Pingoo nojasi veneen laidan yli… ja silmänräpäyksessä tuli suuri aalto ja LOISKIS! Pikkuinen Pingoo plumpsahti laidan yli. Ja entäs paatti? Se seilasi pois horisonttiin!”

Sitten hän oli ihan hiljaa ja katsoi taas kiikareihinsa. Varovaisella äänellä kysyin: “No, miten Pingoon kävi?” Horst Hering nielaisi kovaan ääneen. Sitten hän sanoi tavattoman hiljaisella äänellä: “Lasisilmäni eivät näe sitä enää!” Kolmeen minuuttiin kukaan meistä ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Ella ja minä tuijotettiin vain maata, kun Horst Hering piti tiukasti kiikareita silmällään. Iso kyynel valui hänen poskeltaan kiikareiden takaa. “Nämä kylmät merituulet saavat aina vedet silmiin,” hän tokaisi ja pyyhki sen pois. Hetken päästä hän hypähti penkilleen ja huusi: “Tuolla se on!!! Pingoo on hengissä! Se ui juuri aallokossa Panfua päin!”. Huhhhhh! Ella ja minä huokaistiin helpoituksesta yhteen ääneen. Tuntui siltä kuin iso kivi olisi vierähtänyt pumpultani. Merituuli sai melkein munkin simmut vuotamaan.

Horst Heringin laskelmien mukaan Pingoo saapuu huomenaamulla Karibian rannalle. Meidän täytyy auttaa sitä sitten ehdottomasti löytämään perheensä! Mutta nyt mun täytyy vähän rauhoittua, taidanpa ottaa jätskiä niin hermot vähän viilentyvät. Tästä päivästä alkaen voittekin ostaa Panfun kuvastosta itsellenne oman jätski-, mansikka-, hot dog- tai kebab-kojun puumajaanne! Aika hauskaa, vai mitä?

Kung Fu toimii myös hermojen rauhoittajana. Pan Lee antaa teille tänään kolmannen ja viimeisen Kung Fu-oppituntinsa. Kannattaa käydä siis linnan terassilla kuuntelemassa miten voitte rakentaa oman “Wok Fu:nne”.

Tassuittain
Max ja Ella

Huomenta Pandat!

Mulla on sellainen tunne, että Ellan isoisoisoisä Pan Lee viihtyy Panfussa aika hyvin! Vaikka hän on jo kunnioitettavassa iässä, kaverille elämä maistuu!

Hänestä on kivaa olla meidän nuorten kanssa, se toimii hänellekin nuorennuskuurina! Ja Panfuhan on hänen lapsuutensa paikka, joten varmasti kivoja muistoja täällä riittää.

Olisit nähnyt hänet eilen! Pelästyin, kun kuulin kovan pamauksen. POKS!! Luulin, että joku poksautti trip-purkin tai knallipyssyn, mutta se olikin Pan Lee, joka teki jättimäisiä purkkapalloja.

Isoisoisoukkini on aika cool, vai mitä?

Heh, joo. Ja lopuksi hänellä oli naama ja viikset täynnä purkkaa.

Hihii!! Mutta kuulkaas Pandat, meillä on pari uutista, joista osa on vähän ikäviä ja osa kivoja. Aloitetaanpa niillä vakavammilla, niin jää lopuksi hyvistä uutisista sitten hyvä mieli.

HUOM! Blogin kommentteihin ei enää vastata
Valitettavasti minä ja Max emme yksinkertaisesti ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihinne, ja olisi epäreilua vastata vain osaan. Parhaiten löydätte vastaukset kysymyksiinne joko blogipostauksista tarkasti lukemalla, Ohje-osiosta tai Panfun tiimiltä kysymällä. Tarkempaa tietoa täältä. Me luemme kuitenkin kaikki kommentit, koska se on tosi kivaa puuhaa.

Ja nyt loppukevennykseksi kiva uutinen: Huomenna saatte jotain uutta ja jännää, joka varmasti nostaa biletunnelman kattoon! Olkaapa siis kuulolla huomenna!

Tassuittain
Ella ja Max

P.S. Iltapäivällä paljastamme kuukauden bloggarit.

Heippulainen höpönassut!

Tänään haastattelemme Iigoria, joka onkin tosi innoissaan kuukauden bloggarin tittelistään. Lopussa on myös tärkeä tiedotus kaikille kuukauden bloggarin tittelistä haaveileville.

Miten kauan olet ollut Panfussa?
- 344 päivää, pian taas enemmän

Mistä pidät Panfussa eniten?
- Tykkään eniten kamuista ja chattailusta, ja sitten blogin päivittämisestä!

Milloin ja miten päätit aloittaa bloggaamisen?
- Alotin blogini kirjottamisen, kun näin että Anskumuru tykkää siitä, ja muutenkin tykkään kirjoittaa

Mikä on hauskinta ja mikä vaikeinta blogin pitämisessä?
- Hauskinta on se, kun lukee toisten kommentteja, ja että tietää että toinen lukee blogia. Vaikeinta on sitten se, kun kaikkia ei voi viihdyttää.

Mitä uutta jännää blogiisi on tullut tai tulossa näinä viikkoina?
- Blogiini on tulossa pian Ellan & Maxin haastattelu Ja nytten blogissani on kisa meneillään.

Onko voitto muuttanut elämääsi Panfussa? Onko kivaa vai rankkaa olla kuuluisa?
- Vaikea kysymys! On se muuttanut. Kamupyyntöjä tulee paljon, kaikki sanoo moi ja onnea sekä blogin lukijoita on tullut lisää. Ei se niin rankkaa ole

Mikä Panfun tehtävistä tai tapahtumista on jäänyt erityisesti mieleesi?
- Krucio on erityisesti jäänyt mieleen, ja sitten iglubileiden aika oli kivaa aikaa.

Haluatko lähettää terveisiä Panfun tekijöille?
- Kiitos että olette tehneet Panfun! Toivoisin että chatti olisi auki klo: 8-21, se luulostaisi kivalta.

Se ei valitettavasti onnistu ihan vain nappia painamalla, koska tarvittaisi valvojia, jotka voisivat olla sen ylimääräisen tunnin töissä. On kuitenkin tosi tärkeää, että Panfun chat on valvottu ja turvallinen. Mutta tuota on pyydetty monesti, ja nyt me ollaan ehdotettu, että mitä jos chat olisi auki yhtä pitkän ajan mutta vain tuntia myöhemmin.

Mistäs kirjoitat reportaasissasi Iigor?
- Ajattelin kertoa, miltä tuntuu olla kuukauden bloggari-Panda. Vihdoin se on tapahtunut!

Aloitin blogini marraskuun lopussa ja ajattelin ettei minusta ole mihinkään. Mutta sitten minusta tulikin kuukauden bloggari-Panda! Meni siihenkin aikaa, mutta se tapahtui. Se oli kivaa lukea blogista, se oli aivan ihanan kuuloista! Voit varmaan itsekin kuvitella, vai mitä? Sehän on monen Pandan unelma. Mutta entäs nyt, kun unelmani on toteutunut?
Mitä mä nyt seuraavaksi haluan? Toivoisin itse, että olisi jo vähän kauemman aikaa mennyt siitä, niin ehkä sitä mainetta tulisi lisää. Uskon että olen Panfussa viellä moooonta pitkää vuotta.

No se on hyvä, että ei ole ainakaan ahdistanut kaikki huomio. Mutta kuuluisuus ei aina tuo pelkästään onnea… Täytyy muistaa pitää pää kylmänä ja jalat maassa, ettei räjähdä tai leijaile taivaihin. Jotkut megajulkkikset ovat kärsineet kuuluisuudesta paljonkin… Esimerkiksi Michael Jackson, joka oli kuuluisa jo lapsesta asti! Kohtuus kaikessa, niin mun äiti aina sanoo, ja se on aika fiksusti sanottu mun mielestä.

Lopuksi: Mitä haluaisit sanoa lukijoille?
- Kiitos, että jaksatte lukea blogiani! Laittakaa rasti jos edes vähän olette lukeneet blogitekstiä, ja kommentteja mä kaipaan.

Meillä on tähän lopuksi vähän surullinen tiedotus kaikille bloggareille. Kuukauden bloggarisysteemi muuttuu vähän. Bloggareita ei enää haastatella ensi kuun jälkeen. :S Jaamme silti edelleen blogitikkareita parhaille bloggareille ja kerromme heidän nimensä lyhyessä blogipostauksessa, vaikka haastatteluja, reportaaseja ja näkyviä postauksia ei tulekaan.

Meillä menee nimittäin niin paljon aikaa joka kuukausi parhaiden bloggarien valintaan, haastatteluihin, palkintojen antamiseen ja meilaamiseen, että emme yksinkertaisesti enää ehdi tehdä sitä… Tällä hetkellä vain me Suomen Panfussa valitsemme kuukauden bloggareita, ja koska sitä ei tehdä muissa maissa lainkaan, joudumme luopumaan aikaavievistä jutuista toistaiseksi.  Toivottavasti ymmärrätte, koska tämä on ollut vähän tämmöinen ylimääräinen kiva juttu meille Suomen Pandoille nyt melkein vuoden ajan. Mutta onneksi teillä on “aina luotettava” Ella ja “jokapaikan höylä” Max, jotka kyllä sujauttelevat niitä blogitikkareita parille hyvälle bloggarille jatkossakin. Jatkakaa siis mahtiblogien kirjoittamista, niin tikkareita satelee.

Toukokuun bloggarit haastatellaan vielä viimeisen kerran vanhaan tuttuun tapaan! Valitsemme heidät ensi sunnuntaina.

Tassuittain
Max, Ella ja Iigor

Ahoi Pandat!

Kapteeni Max täällä suunnittelee minne seilaisi seuraavaksi. Etelänavalle? Eeei, siellä tulisi liian kylmä, eikä mulla oli sitä Jay-Pean reilun kaupan teetäkään enää, joka lämmittäisi. Hehe… Nepaliin olisi mielenkiintoista mennä, mutta se on keskellä vuoristoa, eikä sinne pääse laivalla. Hmmm…

No voisithan sä mennä professori Bookwormin lentopaatilla! Hihi, siitä asti, kun Max sai ton kapteenin hatun Panfun kapteeni Horst Heringiltä, hän ei ole puhunut mistään muusta kuin seilaamisesta. Harmi vain, että useimmat kohteista taitavat olla vähän liian kaukana, jos nyt edes tällä planeetalla.

No, joskus voi tehdä ihan vain mielikuvitusmatkoja. Eilen mä näin unta, että olin Marsissa ja söin marsilaisten kanssa kalakiisseliä ja limasinappikeittoa. Ne olivat heidän juhlaruokiansa! Aika kauhealtahan ne maistuivat, mutta luumuhillon kanssa meni alas.

Yyööökk! Mulle sun ei tartte kokata tommosia kyllä koskaan! On sullakin mielikuvitusmatkat. Mä kattelen välillä valokuvia vanhoilta lomamatkoilta ja matkustan sinne mielessäni uudelleen. Tässä on yksi vanha kuva, kun olimme Maxin kanssa Australiassa pari vuotta sitten.  Kengurun vauva söi huomaamattamme Maxin suklaakeksit!

Hihi, näytetäänpäs me pieniltä vielä tuossa. Minnes te matkustaisitte mieluiten Pandat, jos Kapteeni Max ottaisi teidät kyytiin paatilleen?

Tassuittain
Ella ja Max